Basson blogi
Miksi urheilijaa testataan?
Nykyaikainen urheiluvalmennus ilman urheilijan säännöllistä testausta on melkoista hakuammuntaa; voisi sanoa jopa puuhastelua. Testaamalla saadaan luotettavia vastauksia urheiluvalmennuksen keskeisiin kysymyksiin:
- Onko harjoittelu tuottavaa, eli kehittyykö urheilija kuten tietysti oletus on? Ovatko määrä ja teho olleet oikeat kyseiselle urheilijalle. Onko urheilija kenties ylirasitustilassa tai aliharjoitellut.
2. Ovatko käytetyt menetelmät juuri kyseiselle urheilijalle sopivia. Kaikki harjoitusmenetelmät eivät sovi kaikille. Jos kehitys ei vastaa tavoitetta, eikä urheilija ole ylirasittunut/aliharjoitellut, joudutaan pohtimaan, ovatko käytetyt harjoitteet ja metodit oikeita juuri tämän yksilön kehittämiseen. Harjoittelu on prosessi, jota on tarkasteltava kriittisesti kaiken aikaa. Juuri kyseiselle yksilölle sopivat menetelmät pyritään löytämään. Pitkäjänteisessä valmennuksessa keinot, annostelu, tehot sekä määrä kyllä löytyvät.
3. Testien perusteella voidaan määritellä harjoittelun teho ja määrä juuri sopivaksi. Musta tuntuu -menetelmä on toki aina urheilijan apuna päivittäisessä harjoittelussa. Urheilijan ja kuntoilijan on tärkeää oppia tuntemaan oma kehonsa. Testit antavat kuitenkin vahvistusta urheilijan omille tuntemuksille ja luotettavaa tietoa, miten valmennusprosessi etenee.
Testauksen laatuvaatimukset
Kaikki testit eivät sovi tai ole järkeviä eri lajien urheilijoille. Toteutettavien testien ja urheilulajin tulee olla selkeässä ”yhteydessä” toisiinsa. Maksimivoimatesteillä ja kilpa-ammunnalla ei esimerkiksi ole kovin suurta yhteyttä toisiinsa. On siis määriteltävä mitä ominaisuuksia missäkin urheilulajissa on järkevää testata. On valittava sopiva määrä sellaisia testejä, jotka kiistatta tukevat urheilulajissa kehittymistä. Esimerkiksi kynnystestit (aerobinen ja anaerobinen kynnys) antavat arvokasta tietoa useimpiin kestävyyslajeihin. Näitä ovat esimerkiksi kestävyysjuoksu, pyöräily ja triathlon. Sen sijaan nopeuslajeissa ja palloilussa tärkeämpiä mitattavia ominaisuuksia ovat kiihdytysnopeus, maksimaalinen nopeus, reaktionopeus ja monet nopeusvoimatestit sekä lajinomaiset taitotestit
Valittujen testien tulee lisäksi täyttää useita laatuvaatimuksia, jotta saatava tieto eli data on luotettavaa. Näistä tärkeimmät ovat:
- Testauslaitteet ovat luotettavia ja kalibroitu oikein. Testaajan on oltava ammattitaitoinen ja mielellään eri kerroilla sama henkilö, jos mahdollista.
- Testausolosuhteet ovat eri testikerroilla mahdollisimman tarkasti samanlaiset.
- Urheilija valmistautuu testeihin aina samalla tavalla (esim. verryttelyt).
- Testi on tarkasti määritelty ja dokumentoitu niin, että testi on täsmälleen samanlainen ja myös testipaikka mahdollisuuksien mukaan sama jokaisella testikerralla.
- Urheilija on motivoitunut ja suorittaa testit ohjeiden mukaan.
Esimerkkinä laadukkaasta testaamisesta laitan oheen testipalautteen juoksumatolla toteutetusta kynnystestistä. Urheilija ja valmentaja saavat käyttöönsä arvokasta ja lajiin tarkasti liittyvää tietoa urheilijan sen hetkisestä suorituskyvystä. Lisäksi harjoittelun tueksi saadaan vauhdit ja sykealueet eri ominaisuuksien kehittämiseksi.
Juoksutesti alkoi nopeudesta 7 km/h (8,34/km) ja päättyi nopeuteen 14 km/h (4,18/km)
Aerobinen kynnys löytyi sykkeellä 140 ja vauhdissa 10,8 km/h (5,30 min/km) laktaatti oli noin 1,4.
Anaerobinen kynnys löytyi sykkeellä 163 ja vauhdissa 13,8 km(h (4,20min/km) laktaatti oli noin 3,2.
Sopivat treenialueet eri ominaisuuksien treenaamiselle:
Pk1: palauttava peruskestävyys. Syke alle 125, vauhti alle 9,5 km/h eli noin 6,20 min / km tai alle.
Pk2: Kehittävä peruskestävyys. Syke välillä 125-140, vauhti 9,5-10,8 km/h eli noin 6,15–5,30 min/km.
Vk1: Vauhtikestävyys ala-alue. Syke välillä 141-152, vauhti 11–12,5 km/h eli noin 5,30-4,50 min/km.
Vk2: Vauhtikestävyys ylä-alue. Syke välillä 150-162, vauhti 12,5–13,8 km/h eli noin 4,50–4,20 min/km.
MK: Maksimaalinen kestävyys. Syke välillä 162-170, vauhti 13,8–15,0 km/h eli noin 4,20–4,00 min/km.