Olen Pasi ”basso Niemelä, pitkän linjan valmentaja ja urheilija. Olen valmentanut pääsarjatason joukkueita useita vuosikymmeniä päätyönäni ja saavuttanut 6 SM-mitalia fysiikka- tai päävalmentajana. Viimeisin mitalini on vuodelta 2021, Kouvolan Pallonlyöjien Superpesis-joukkueen kanssa miesten SM-hopea. Pestini oli tuolloin fysiikkavalmentaja.
Ykkösteesini valmentajana on: ”arki ratkaisee.” Sillä tarkoitan, että laadukas päivittäinen tekeminen on kaiken valmennuksen keskiössä. Jokapäiväisestä tekemisestä on rakennettava niin laadukasta ja järkevää kuin mahdollista. Urheilijan on myös tunnettava kehonsa ja uskallettava tarvittaessa levätä. Väkisin, hampaat irvessä toteutettu harjoitusohjelman orjallinen seuraaminen ei aina tuota sitä tulosta, mitä haetaan. Väsynyt tai innoton urheilija ei varmasti saa itsestään kaikkea potentiaalia jalostettua suoritukseensa. Urheilun ja kovankin harjoittelun tulisi kuitenkin olla pääosin hauskaa!
Ohjelmien toimivuutta tulisi säännöllisin väliajoin kontrolloida testeillä. Ilman testejä valmennuksen onnistumisen takeena on vain ”musta tuntuu” tietoa, joka ei ole tavoitteellisessa urheilussa kovin arvokasta. Testitulosten kehittyminen antaa urheilijalle arvokasta tietoa kehityksestään. Vastaavasti tulosten heikkeneminen kertoo yleensä ylirasituksesta tai menetelmien sopimattomuudesta urheilijalle. Kilpaurheilijoiden lisäksi myös kilpakuntoilijat ja harrastajat hyötyvät testauksesta. Kun oikeat vauhdit, sykkeet, nopeudet tai Watit määritellään testien avulla, on kehittyminen varmasti tehokkaampaa kuin pelkkään omaan tuntumaan perustuva harjoittelu.
Valmennuksen on oltava yksilöllistä ja oikein annosteltua. Lajin huippu-urheilijoiden harjoittelun kopioiminen johtaa yleensä ylirasitustilaan tai/ja vammoihin. Valmennus ja urheilu ovat ”kestävyyslajeja” myös nopeus ja voimalajeissa. Kehittyminen tapahtuu yleensä vuosien aikana, joskaan ei aina tasaisesti. Pitkäjänteinen työ johtaa käytännössä aina urheilijan kehittymiseen. Silti urheilija kokee tasannevaiheita ja toisinaan saavutetaan suuriakin kehityspiikkejä lyhyellä aikajänteellä. Oikeat, jokaiselle yksilölle sopivat menetelmät sekä harjoittelun ja levon järkevä suhde tulee valmennuksessa löytää. Toteuttamalla harjoittelu nousujohteisena ja aikaisemman harjoittelun analysoiminen ovat asioita, joilla pahimmat sudenkuopat vältetään. Kaiken harjoittelun ei tule olla kovaa tai ns. täysillä tekemistä, vaan palautumista ja kevyitäkin harjoituksia tarvitaan. Etenkin harjoittelun alkuvaiheessa on jätettävä varaa ”kiristää ruuvia”. On edettävä maltilla, mutta määrätietoisesti kohti urheilijan tavoitetta.